Aihearkisto: Kirjoitetut

Sankareita ja selviytyjiä # 9: Andreea M.

Ilman tätä naista yksikään koira ei matkustaisi Suomeen, Ruotsiin, Italiaan tai Sveitsiin. Hän on Andreea, jonka vastuualuetta ovat koirien passit ja liikuttaminen lentokentälle.

Suomeen hän pääsi käymään Kodittomien koirien ystävien kutsumana viime kesänä, ja illalla viedessämme bokseja lentokentälle aamun lentoa varten Andreea näki Helsinki-Vantaan yövalaistuksessaan ja huokaisi tämän olevan hänen maailmansa: hektinen maailma, joka ei tunne kellonaikoja.

Andreea on lämminhenkinen ja hyväsydäminen ihminen, joka rakastaa työtään ja koiria ja on uhrannut niille paljon. Hän on työnsä vuoksi muuttanut Cernavodaan ja elää arkipäivät erossa miehestään Cristianista, joka on töissä Bukarestissa. Viikonlopuiksi toinen ajaa toisen luo.

Kenties juuri pitkän välimatkan takia Cristianiin Andreea on vuorannut elämänsä koirilla. Kotonaan hänellä on niitä kahdeksan, jotka kaikki haluavat nukkua sängyssä silloinkin, kun Cristian on kotona. Onneksi Cristian on mies, jota on mahdoton saada huonolle tuulelle. 😀

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjoitetut

Sankareita ja selviytyjiä # 13: Sara Turetta

KKY:n joulukalenteri saa jälleen (viimein!) jatkoa!

Kirimme uupuvat päivät kiinni, mutta Lucian päivänä haluamme esitellä naisen, joka ei kylläkään ole Sisiliasta, vaan Milanosta ja jota ei ainakaan vielä ole julistettu pyhimykseksi, mutta jolla on vaaleat enkelinkiharaiset hiukset. Lucian päivän luukku aukeaa siis – sanoisinko itseoikeutetusti – Sara Turettalle.

Suuri osa joulukalenterin lukijoista varmaankin tuntee Saran tarinan, mutta niille, jotka eivät sitä tunne, kerrottakoon, että Sara oli 2000-luvun alussa Milanon suurimmassa mainostoimistossa työskentelevä nainen, joka harrasti eläinsuojelua autellen milanolaisella koiratarhalla ja kampanjoiden eläinkokeita vastaan.

Hän oli aivan kuten sinä tai minä istahtaessaan yhtenä iltana television ääreen, kun Italian tv:ssä esitettiin dokumentti Romaniassa vuonna 2001 aloitetusta korien verilöylystä.

Ja dokumentin jälkeen hän ei enää ollut entisensä.

Kesälomamatka suuntautui sinä vuonna Bukarestiin auto täynnä avustustavaraa paikallisille järjestöille.

Sitten Saraa pyydettiin auttamaan pienen Cernavodan kaupungin koiria, joita löytyi lahdattuina teiltä joka ikinen päivä. Sara neuvotteli pormestarin kanssa sopimuksen, että koiria ei tarvitse tappaa, jos hän hankkii rahat, joilla ne voidaan steriloida. Ilman valvontaa rahoja ei kuitenkaan käytetty siihen, mitä oli sovittu, ja pormestari uhkasi aloittaa koirien tappamisen uudelleen.

Kolmen päivän kuluttua uhkauksesta Sara oli päätöksensä tehnyt, irtisanoutunut Staachi&Staachilta ja valmiina matkaan. Saran isän viimeiset sanat olivat, että tyttö palaa kotiin kolmessa päivässä. Hän palasi ensi kertaa kolmen kuukauden kuluttua – hakeakseen lisää lahjoituksia.

Sara toimi eläinlääkärin assistenttina, koirankakansiivoajana, ruokkijana, hoitajana, valistajana, puuseppänä, mainostajana ja markkinamiehenä ja lyyhistyi iltaisin kirjoittamaan verkkopäiväkirjaa pieneen asuntoonsa, jonka jakoi rottien kanssa.

Hiljalleen Sara löysi oikeita ihmisiä sekä töihin Romaniaan että lahjoittajiksi Italiasta. Vuonna 2005 hän kykeni muuttamaan pois Romaniasta, perustamaan Save the Dogs -järjestön ja sitä kautta lisäämään nollia lahjoitussummien perään. Hän kuitenkin palaa Romaniaan joka kuukausi yhdeksi viikoksi pysyäkseen kärryillä siitä, mitä Romaniassa tapahtuu.

Kun Saralta on kyselty hänen menstyksensä salaisuutta, hän tapaa vastata, että täytyy osata kohdata kaikki ihmiset, oli kyse sitten Monte Carlon suihkuseurapiireistä tai Etelä-Romanian romanislummista. Sen Sara todella osaa. Toisaalta hän, vaikka onkin pieni vaalea nainen, hyökkää puolustamaan puolustuskyvyttömiä eläimiä niissäkin tilanteissa, joissa jopa romanialaiset itse ennemmin kääntäisivät katseen oman turvallisuutensa vuoksi muualle. Sara sanookin vihaavansa ja rakastavansa Romaniaa; hän vihaa sitä, mitä se on ja rakastaa sitä, mitä se voisi olla.

Tällä hetkellä Sara elää hyvin vaikeita aikoja, koska uskolliset tukijat Italiassa ovat sulkeneet kukkaroidensa suut maan yleisen taloustilanteen takia. Vaikka vastuu Cernavodan ja sen lähiympäristön koirista jakautuu nykyään kymmenille harteille, Sara osoitti jo vuonna 2002, kuinka vakavissaan hän eläinten auttamisen ottaa jättäessään työnsä ja perheensä Italiaan ja hypätessään tuntemattomaan. Voimaa Sara saa kotiutuneiden koirien ja kissojen kuvista ja terveisistä, vaikka steriloinnit ovat alusta alkaen olleet Save the Dogsin toiminnan ydin. Ainoastaan Romaniasta adoptoitu koira on aidosti ja oikeasti pelastettu.

Joka tapauksessa Sara on nainen, josta olisimme kuulleet tuutista tai toisesta. Eläinten suureksi onneksi hän valitsi kohteekseen juuri heidät. On lähes mahdotonta kuvitella, mikä Romanian eläinsuojelutilanne olisi ilman hänen työtään ja esimerkkiään Romaniassa. Ja Saran isäkin on jälleen hyvin ylpeä tyttärestään. 😉

Saran puoliso on Ente Nazionale Protezione Animali -järjestön johtaja.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjoitetut

Sankareita ja selviytyjiä # 8: Pedro


Pedron tarina edustaa kaikkea sitä, mitä omistetun koiran elämään  Romaniassa kuuluu. Ensiksikin ihoa Pedron kuonolta on poltettu, koska  romanialaiset uskovat sen antavan vastustuskyvyn penikkatautia  vastaan. Toiseksi Pedro oli vahtikoira vaivoin metrinmittaisen katjun  päässä ja jäi lopulta ilman ruokaa, vettä tai minkäänlaista hoitoa.

Tullessaan löydetyksi Pedro oli hyvin laiha ja kärsi pahasta syyhystä,  mutta kurja kohtelu ei estänyt häntä ottamasta vankilaansa saapunutta  vierasta ihmistä avosylin vastaan. Pedron onneksi vieras oli Sara  Turetta, joka sai Pedron omistajan suostumaan siihen, että Pedro  muuttaa tarhalle asumaan ja saa aikanaan oikean kodin ulkomailta.

Pedro on edelleenkin tarhalla, ja hurjaa karvatonta läiskääkin  nopeammin tulee huomanneeksi hänen lempeyttä hohtavat silmänsä.

Jos haluat, että Pedron tarina saa todella onnellisen lopun, häneen  voi tutustua adoptiomielessä täältä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjoitetut

Selviytyjiä ja sankareita # 7 Roxana

Luonnonoikusta siihen kaupunkiin, jonka ympäristössä aasit ja hevoset elävät Romanian huonointa elämää, syntyi tyttö, joka rakasti aaseja ja hevosia. Keskellä eläinten kurjuutta hän toivoi voivansa auttaa niitä. Kun tyttö vielä kehitti itselleen matemaattisen lahjakkuuden, mikään ei enää seissyt hänen haaveensa tiellä, vaan hän pystyi kirjautumaan opiskelijaksi Bukarestin eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan.

Hänen opintovuosinaan koiriensuojelutyöllä aloittanut Save the Dogs laajensi toimintaansa hevosiin ja aaseihin ja sai historiansa ensimmäiseksi romanialaiseksi vapaaehtoiseksi innokkaan eläinlääkäriopiskelijan.

Nyt Roxanan haave on toteutunut. Hän on aasien ja hevosten eläinlääkäri Cernavodan tarhalla.

Roxana erikoistui aaseihin Isossa-Britanniassa. Sinne hän matkasi uudelleen tutustuakseen aaseilla tapahtuvaan terapiaan. Hän oli mukana valitsemassa ja kouluttamassa Don Orione -keskukseen muuttaneita aaseja ja jatkaa yhä heidän hovilääkärinään.

Opiskellessaan Bukarestissa Roxana pelasti kaduilta kissoja, jotka hän toi mukanaan Cernavodaan muuttaessaan takaisin. Viime kesänä hänen vanhin kissansa, jonka Roxana oli omakätisesti pelastanut, myrkytettiin kuoliaaksi. Elokuussa hänen 10-vuotias saksanpaimenkoiransakin kuoli. Koira oli ainoa eloonjäänyt pentueesta, jonka emä myrkytettiin. Maidon mukana myrkky levisi muihin pentuihin. Myöhemmin koira sai uudelleen myrkkyä löydettyään puistosta lenkillä myrkkysyötin. Vielä silloin Roxanan onnistui pelastaa koiransa, mutta osittain kahden läheltä piti -tilanteen komplikaatioihin hänen koiransa nyt menehtyi.

Ei häneltä silti lemmikit lopu. Tarhalla elää muun muassa hänen 55 pienokaistaan ja Lupulica-niminen saksanpaimenkoira, joka hylättiin laihana ja sairaana tarhalle. Nuori Dominic-ruuna seuraa häntä joka paikkaan. Ja uusi hevonen on tulossa tarhalle, jahka sopiva tulee kohdalle.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjoitetut

Sankareita ja selviytyjiä # 6: Don Orione -keskus

Don Orione -keskus liittyy KKY:n ja Save the Dogsin toimintaan vain välillisesti, sillä teemme yhteistyötä keskuksen kanssa terapia-aasiprojektissa. Eilen satuimme kuitenkin käymään kyseisessä paikassa, ja se totta vie jäi mieleen niin voimakkaasti, että muidenkin on syytä siitä kuulla.

Keskus perustettiin vuonna 1994, sen takana oli italialainen katolinen seurakunta ja kolme yksittäistä pappia. Toimintaidea on auttaa erittäin huonokuntoisia lapsia ja vanhuksia sekä antaa heille turvallinen ja ihmisarvoinen elämä. Tällä hetkellä keskuksessa asuu 60 vanhusta ja 18 lasta, henkilökuntaa on yli sadan ihmisen verran. Toiminta rahoitetaan täysin italialaisten lahjoitusten turvin.

Osa lapsista ja vanhuksista on löydetty suoraan kadulta ja tuotu Don Orioneen, osa on saapunut sinne omaistensa toiveesta, jos hoito kotona on ollut mahdotonta. Lisäksi keskus tarjoaa omissa kodeissaan asuville autistisille lapsille paljon terapiaa ja opetusta. Don Orione on ainoa paikka Romaniassa, jossa autistiset lapset saavat hoitoa myös ryhmissä, ei ainoastaan yksittäin, millä pyritään luomaan lapselle taidot käydä koulua ja kyetä sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa.

Uusinta uutta Don Orionessa ovat tietenkin myös vammaisratsuina toimivat aasit sekä lemmikkiterapia, jota tällä hetkellä toteuttavat aasit ja vuohet, yksi pukki ja kaksi kuttua. Yksi autistisista lapsista istuu aina kasvot käännettyinä kohti ikkunastaan näkyvää aasitarhaa, ja jos joku sattuu hänen näkökenttänsä eteen, hän hätääntyy.

Keskuksen henkilökunta kiittikin kaikkia meitä suomalaisia sydämestään siitä, että aasiterapia on saatu käyntiin. Ensi viikolla aasien terveyden tarkastamaan tuleva eläinlääkäri Roxana tuo Don Orionesta steriloitavaksi myös tarhan koiran, joka valitettavasti oli ehtinyt jo saada pennut. Pennut jäävät Cernavodan tarhalle ja kukaties saavat vielä vaikka kodin Suomesta?!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjoitetut

Selviytyjiä ja sankareita # 5 Duce

Jouduitte odottamaan ylimääräisen vuorokauden saadaksenne tutustua Duceen. Väitän että odotus kannatti, sillä Duce on jotain ainutlaatuista.

Duce on komea ja tyylikäs herrasmies, jonka jokaisesta liikkeestä kuultaa romanialaiselle kulkukoiralle ominainen eleganssi; monenlaista on jo nähty ja koettu, monesta pahasta on selviydytty ja tässä minä edelleenkin olen, hallitsen tilanteen kuin tilanteen. Allekirjoittanut onkin nimennyt kauniinharman komistuksen Freedomiksi, vaikka toki Herttua-nimikin kuvaa koiraa hyvin.

Kaikista koirista, jotka eivät asu varsinaisesti Cernavodan tarhalla vaan sen ympäristössä (steriloituina, rokotettuina, loishäädettyinä), jotka saavat tarhalta päivittäisen ruuan ja suojan, Duce on monelle se tutuin ja rakkain. Duce saapuu tervehtimään aamulla tarhan pihamaalle saavuttaessa ja iltaisin hän saattaa tarhakävijän kotiin, siis Save the Dogsin asunnolle. Tässä elementissä tämä koiramaailman gentlemanni on säästänyt monet sydämentykytykset iltahämärissä autotien vartta pitkin tarpovalta vapaaehtoiselta. Toisaalta Duce on monta kertaa myös aiheuttanut kunnon sydämenpysähdyksen, sillä herra on sitä mieltä, että autot kuuluvat hänen saaliidensa joukkoon.

Save the Dogs kävi aikoinaan hakemassa Ducen tiluksilleen, koska puhelimessa joku väitti koiraa aggressiiviseksi. Vaarallisuudesta Duce ei tiedä yhtikäs mitään, vaikka ei hän kenenkään syliin ensi näkemältä syöksy, niin kuin viisainta onkin. Toivottavasti vielä jonakin Duce voisi päästä omaan kotiin, sellaiseen, missä hän ei joutuisi uhraamaan omaa vapauttaan. Sitä odotellessa kiitos Ducen kummille, joka pitää Herttuasta huolta!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjoitetut

Sankareita ja selviytyjiä # 4 Maria

On mahdotonta edes ajatella, mitä kaikkea Save the Dogsilta olisi jäänyt Romaniassa saavuttamatta ilman ihmisiä kuten Maria.

Suomalaiset sen paremmin kuin italialaisetkaan eivät voi marssia Romaniaan, ruuvata auki ihmisten kalloja ja kaataa sisään pari desiä eläinrakkautta ja empatiaa. Ulkomaalaiset luovat mahdollisuudet, pieni romanialaisvähemmistö muuttuu  muutoksen edelläkävijäksi, jotka asenteillaan sitten vaikuttavat lähiympäristöönsä. Oikotietä ei ole, ja asenneilmasto muuttuu hitaasti.

Onneksi on kuitenkin sellaisia romanialaisia kuten Maria, joilla on alusta lähtien ollut sydän paikallaan. Maria on aasienhoitaja ja sanojensa mukaan rakastaa työtään. Se on hänelle myös suuri ylpeydenaihe, koska hän itse kokee työnsä tärkeäksi ja koska moni romanialainen nainen ei ikinä uskaltaisi edes lähestyä kahlitsematonta aasia. Kaikki joulukalenterin lukijat varmasti jo tietävät, ettei tällainen asenne ole Romaniassa mitenkään yleinen. Romaniassa eläinten hoitamiseen liittyvän työn valitsee tyypillisesti sellainen ihminen, joka on epätoivoinen eikä löydä muutakaan. Tämä näkyy tietenkin työn jäljessä ja erityisesti eläinten hyvinvoinnissa.

Hylättyjen ja kodittomien eläinten auttamiseen liittyy vielä arvottomaksi todettujen, jo käytettyjen ja ylipäätään huonosti arvostettujen eläinten parissa työskentely. Eläimet lasketaan materiaksi ja materian suhteen Romaniassa arvostetaan uutta, ei vanhaa. Siksi onkin kunnioitettavaa ja äärimmäisen hienoa, että entinen kokki, rakastettu äiti ja isoäiti, aivan tavallinen romanialainen, puhuu ylpeydellä ja intohimolla omasta työstään, aaseistaan.

Maria on eläinlääkäri Roxanan kanssa ainoa nainen hevos- ja aasitarhalla.

Maria on ottanut huolehdittavakseen myös muutamat tarhalla asuvat koirat, jotka ovat kaikki kodittomia, sinne hylättyjä koiria, mutta jotka saavat nyt osakseen paljon henkilökunnan rakkautta ja tekevät myös töitä pitäessään lähimetsissä asuvat villisiat kaukana hevosista ja aaseista. Maria saapuu joka päivä, myös vapaapäivinään, tarhalle ruokkimaan koirat. Roxana on sanonut hänelle, ettei se olisi tarpeen, koska hän voi aivan hyvin tehdä sen Marian ollessa vapaalla, mutta niin vain Maria kävelee joka päivä noin kolmen kilometrin matkan koirien takia. Kuulemma kukaan muu kuin hän ei tiedä, mitä lääkkeitä ja lisäravinteita koirat tarvitsevat (vaikka Roxana on ne koirille määrännyt).

Vapaapäivinään Maria tuo lapsenlapsensa usein tarhalle ihailemaan aaseja. Alle kymmenvuotiaat tytöt ovatkin aivan hullaantuneita niihin. He olivat myös auttamassa, kun aasien joukosta valittiin neljä terapiakoulutukseen. Tytöt ovat kertoneet koulussa, että aasit ovat ihania ja älykkäitä ja että heidän mumminsa hoitaa niitä aaseja, joille ihmiset ovat tehneet pahaa. Voisiko parempaa vertaisvalistusta enää ollakaan?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjoitetut

Selviytyjiä ja sankareita # 3 Lena & Tania


.

Lena-tamman tausta on omituinen jopa romanialaiseksi hevoseksi; Lena pelastettiin varsana moottoritien varrelta. Romanian ainoa eläinsuojelusta aidosti kiinnostunut tv-kanava StirilePro uutisoi näyttävästi Lenan kohtalosta, mutta kukaan ei koskaan ottanut yhteyttä ja ilmoittanut, mistä Lena mahtaisi olla lähtöisin.

Niinpä Lena on muutaman kuukauden ikäisestä viettänyt elämänsä Save the Dogsin tarhalla. Visiitti moottoritielle on oikeastaan melko onnellinen lapsuuskokemus hevoselle, joka on syntynyt Romaniassa – jos sitä siis seuraa pelastaminen. Sen koommin Lena ei ole joutunut kärsimään nälkää, vilua, väkivaltaa tai sairasta päivää. Hän vietti lapsuutensa tarhalla samaan aikaan Tania-nimisen  tamman kanssa, jonka emä oli ehtinyt kuolla nälkään, ennen kuin Save the Dogs sai kuulla kyseisestä paikasta. Myös Tania oli vaarallisen aliravittu, mutta riittävän vahva selviytyäkseen vieläpä ilman emäänsä. Save the Dogs sai ottaa Tanian mukaansa ja toimitti samalle miehelle jääneelle hevoselle ja aasille heinää, jotta niitäkin ei odottaisi nälkäkuolema.


Toisin kuin työhevosen uran aloittaneet ja sittemmin pelastetut hevoset, Lena ja Tania ovat seurallisia ja ihmisrakkaita, iloisia otuksia, jotka tulevat innokkaina vastaan vierastakin ihmistä. Nykyään heidän laumassaan asuu myös parivuotias Steluza sekä Steluzan adoptioäiti Cercel, joka on jo kymmenen vuoden rajapyykin ylittänyt herra. Tytöt saavat kuitenkin Cercelinkin irrottelemaan hevosten tarhassa. Silloin mennään pukkilaukkaa aidasta aitaan ja tanner tömisee.

Pelastetut hevoset ovat siis eläkkeellä, eivätkä tee töitä. Terveytensä puolesta ainoastaan Lena ja Tania olisivatkin siihen kyvykkäitä. Heidän tulevaisuudestaan keskustellaan aina silloin tällöin, mutta varmaa on, että paikallisesti hevosia ei voi myydä kenellekään. Ehkäpä jonakin päivänä terapiatoiminta laajenee hevosiinkin, silloin tämä kaksikko olisi kysytty.

Lenan ja Tanian kissanpäivät tarhalla varmistavat heppojen suomalaiset kummit. Kiitos heille! Lena ja Tania kiittävät varmasti myös.

 

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjoitetut

Sankareita ja selviytyjiä # 2 Lili

 

 

Tähän kiistattomaan romanialaiseen sankariin tämän kesän kesäpäiväläiset saivat tutustua elokuussa Suomessa.

Usein ulkopuolisten puhuessa hänestä naisen nimen eteen vilahtavat sanat ’meidän’ ja ’super’, sillä Lili on monen vakkaritarhamatkaajan rakas ystävä ja paiskii pyyteettömästi töitä juuri siellä, mistä pelkkä valokuvan näkeminen saa monen suomalaisen itkemään ja lamaantuneeksi.

Jokainen KKY:n kautta kodin saanut koira tuntee meidän super-Lilimme, koska Lili on se henkilö, joka arvioi koirien käytöksen, valokuvaa koirat kotisivulle ja työskentelee koirien pelkojen ja stressin poistamiseksi tarhalla. Hänen pikkiriikkinen toimistonsa ja päätyönsä Cernavodassa, mutta hän pitää visusti silmällä myös Medgidian tarhan tilannetta. Hän on tarhojen henkilökunnan esimies ja kantaa harteillaan raskasta vastuuta päättää toisinaan koirien elämästä ja kuolemasta, jos kyse on vakavista käytösongelmista.

Kiireidensä keskellä Lili haluaa aina juoda kupin kahvia ulkomaalaisen vieraan kanssa, se on eräänlainen aamutraditio tarhalla. Silloin Lilistä paljastuu myös hänen salainen aseensa kaikkea todistamaansa pahaa vastaan, Lilin kantava ja räiskyvä nauru, hulvaton huumorintaju ja itseironia. Lilin kanssa jutellessa tuleekin pyyhineeksi säännöllisesti kyyneliä vuoroin ilosta ja vuoroin surusta.

Työnsä Lili ottaa hyvin vakavasti. Vaikka hän ymmärtää realiteetit, jokainen koira on Lilin sanojen mukaan hänen lapsensa, jolle hän toivoo mahdollisuutta onnelliseen loppuelämään ja tekee myös ennakkoluulottomasti töitä sen eteen. Tavoitteena hänellä on, että 99 % tarhan koirista saisi oman kodin ulkomailta, mikä on hurja tavoite ottaen huomioon romanialaisten kulkukoirien kaikenkirjavat taustat. Silti Lili ei sokaistu auttamisen palosta, vaan tuottaa usein viiltävää analyysiä niin koirien mahdollisuuksista kuin yhteistyömaiden erilaisista koiramieltymyksistäkin. (Sivumennen sanoen on hienoa, että Suomella on mainetta maana, joka vastaanottaa niitä ”aivan tavallisen tylsän” näköisiä koiriakin. Toivottavasti jatkamme samaa rataa!)

Koulutukseltaan Lili on psykologi ja voisi tehdä tutkintoaan vastaavaa työtä ja elää huomattavasti mukavampaa elämää. Ulkomailla hän voisi myös elättää itseään koirankouluttajana ja olla melkoinen ilmiö. Lili on kuitenkin valinnut ja jaksanut jatkaa uraa Save the Dogsin leivissä. Työn raskaudesta kertoo jotakin se, että ollessaan Dogs Trust -järjestön koulutuksessa Britanniassa Lili heräsi öisin koirien ja kissojen surkeat huudot korvissaan ja oli varma, että jossakin eläin tarvitsee apua. Kolmannen yön jälkeen hän sai luvan kiivetä hotellin katolle tarkistamaan tilanne, mutta sieltä ei löytynyt mitään. Kotonaan Romaniassa Lili hiippailee öisin puutarhaansa jatkuvasti selvittämään, heräsikö hän omaan vai johonkin tosielämän painajaiseen.

Lili tuo myös työnsä kotiin, ja Lilin kodissa elääkin yleensä kahdeksan koiraa ja kaksi kissaa, joista kaksi koiraa ja kissat ovat Lilin pysyvästi. Loput ovat kaikkein haastavimpia tapauksia, jotka Lili ottaa luokseen opettelemaan lemmikin elämää.

Lili on opiskellut TTouch-nimistä eläinkoulutusmenetelmää Sarah Fisherin ohjauksessa, mistä on suurta hyötyä etenkin hyvin arkojen koirien kanssa.

Cernavodan kaupungin kulkukoirien tappaminen oli Lilille valtava henkinen takaisku. Ilman Save the Dogsia Lili olisikin sanojensa mukaan jo lähtenyt koko maasta. Koirien onneksi hän on yhä Save the Dogsilla töissä, ja toivottavasti on vielä pitkään. Lili saattaa nimittäin olla sellainen nainen, jota sota jäisi kaipaamaan.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjoitetut

Selviytyjiä ja sankareita #1 Gorbatsov

KKY:n kaikkien aikojen ensimmäsen joulukalenterin, Sankareita ja selviytyjiä, avaa itseoikeutetusti Gorbatsov, ystävien kesken Gorby.

Gorby on ruualle perso, seuranhakuinen, ahne, itsekäs ja äärimmäisen hurmaava – aivan kuten vuohipukin pitääkin olla.

Gorbyn pelastaja oli eläinlääkäri Alina, jonka Gorbyn karisma vangitsi Alinan vieraillessa paikallisessa teurastamossa.

Keskimäärin voisi sanoa, että romanialainen tuotantoeläin viettää paremman elämän kuin lajitoverinsa muualla Euroopassa, koska maatalous ei ole Romaniassa vielä aivan yhtä teollistettua.

Teurastaminen on sen sijaan Romaniassa huonosti taidettu toimenpide, joka tapahtuu yleisesti ilman puudutusta ja toteutetaan kömpelösti puukolla. Eläimen koosta riippuen teurastus kestää minuuteista tunteihin. Alina tiesi, millainen tuskien taival Gorbya odotti ja toi vuohen Medgidian tarhalle.

Siitä lähtien Gorby on tervehtinyt Medgidian tarhan vieraita sinisen portin luona ja verottanut tunnollisesti jokaista herkkupalaa, joka on ihmisen kädessä vilahtanut.

Syksyyn 2010 saakka Gorby eleli tarhalla seuranaan kasvava joukko pelastettuja hevosia, jotka saivat oman vuosi sitten oman tallin. Gorby ei suinkaan jäänyt yksin, vaan nykyään hänellä on seuranaan runsaan sadan koiran lisäksi kauniimpaa sukupuolta edustava lajitoveri, josta kerromme ehkä lisää myöhemmin.

Gorbyn pelastaminen ei muuttanut Romanian tuotantoeläinten asemaa suuntaan eikä toiseen, mutta Gorbylle se avasi aivan uuden ulottuvuuden elämään. Hän todellakin on kaikkien rakastama maskotti, jota ilman Medgidian tarha ei olisi Medgidian tarha.

Gorbyn auttamisella Save the Dogs haluaa myös viestittää, että kaikki eläimet ovat arvokkaita riippumatta siitä, mitä tarkoitusta varten ne syntyivät.

Huomenna luvassa taas uusi selviytyjä tai sankari!

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjoitetut