Kaikki hevoset syövät tämän miehen kädestä. Dorinin lähestymisen voi lukea hevosten nykivistä korvista, kun ne havaitsevat miehen viheltelyn jo kaukaa. Kun Dorin saapuu vaikkapa kottikärryjen ja talikon kanssa vähän lähemmäs, alkaa pehmeä hörinä kaikua turvasta jos toisestakin.
Dorin on siis Save the Dogsin pelastamien hevosten vastuuhoitaja, jota voisi syystä – ilman kaikkia negatiivisia konnotaatioita – kutsua hevoskuiskaajaksi.
Dorin kykenee käsittelemään hevosta kuin hevosta lempeän rennosti, jopa äkäistä Mugurelia, joka pelastettiin todella väkivaltaiselta omistajaltaan lokakuussa 2010 ja joka joutui pian sen jälkeen muuttamaan uuteen talliin, mikä pisti hevosen pään aivan sekaisin. Dorin lähestyy Mugurelia monimutkaisesti vihellellen ja saa tehdä hänelle mitä vain. Monet muut hevos- ja aasitarhan työntekijät pelkäävät hevosia, koska toisin kuin säyseät aasit, hevoset näyttävät epävarmuutensa ja pelkonsa kainostelematta. Dorinia ei pelko vaivaa ja hänen erinomaisen työnsä ansiosta Mugurel on hitaasti muuttunut käsittelykelpoiseksi myös tarhan eläinlääkäreille.
Dorin on ollut hevosmies koko ikänsä. Hän on myös pelastanut hevosia omaan kotiinsa, sillä apua tarvitsevia kuhisee Cernavodan alueella enemmän kuin on terveellistä kuvitellakaan. Tällä hetkellä hänellä on neljä eläkeläispollea hoidossaan. KKY selvittelee mahdollisuutta tukea Dorinia näiden hevosten hoitamisessa, sillä pienellä eläintenhoitajan palkalla näin monesta hevosesta huolehtiminen on melkoinen ponnistus.
Joka tapauksessa Dorin on hyvin erityislaatuinen romanialainen mies, joka hoitaa hyvin erityislaatuisia hevosia, koska he voivat hyvin. Valitettavasti he ovat vielä poikkeuksia, mutta heistä alkaa kuitenkin muutos.
koirienystavat 
Todella hienoa 🙂 Kirjoittajalle vaan tiedoksi, että vaikka kuinka onkin mahtavista ja upeista eläimistä kyse, ne ovat eläimiä eikä niitä kutsuta ”he” vaan ne… Häiritsi lukemisen uskottavuutta.
Kirjoittaja on systemaattisesti ja sangen tietoisesti viitannut tuntemiinsa ja yksilöityihin eläimiin pronomineilla ”hän” ja ”he” jo pitkän aikaa. Enkä yhtään yllättyisi, vaikka tapa alkaisi valtavirtaistua, sillä sanojen semantiikka on nostettu kielioppisääntöjä tärkeämmäksi viime vuosina useissa kielissä, voisi sanoa että se on yksi kielten kehityslinjoista. Joka tapauksessa minulle yksilö on aina hän-pronominin arvoinen. Joskus minäkin saatan kavahtaa sitä, miltä teksti silloin kuulostaa, mutta merkityssisältö nousee loppujen lopuksi muun yläpuolelle. Valitettavasti en voi siis tehdä muuta kuin pyytää kestämään kirjoitustyyliäni, vaikka toki palautteen ymmärränkin. 🙂